Sahtia keittämässä USAssa

28.01.2015

Ajankohtaista

Jo vuosien takainen pyyntö, jonka B.United Internationalin perustaja Matthias Neidhard esitti, johti vihdoin tammikuussa 2015 tositoimiin ja matkan järjestämiseen Connecticutin Oxfordiin. Edellä mainitun tuontiyhtiön yhteyteen on vuonna 2014 hankittu uusi Kaspar Schulzin 15 hehtolitran keittolaitteisto, jonka erikoisuuksiin kuuluu vierteen jäähdytys ns.coolshipissä ja avoimessa putkijäähdyttimessä. Mäskäyskattilan sisäpinta on kuparia ja vaippa haponkestävää terästä.

Koko laitteisto on suunniteltu happamien oluiden tekoon. Pääkäymissäiliöitä on kaksi, teräksinen ja betoninen. Panimo on saanut nimekseen OEC – Ordinem Ecentrici Coctores, (“Order of the Eccentric Brewers”, suom.huom. Omituisten Oluenpanijoiden Veljeskunta).

Matthiaksen maahantuontiyritys on keskittynyt erikoisoluiden tuontiin eri puolilta maailmaa Pohjois-Amerikan markkinoille. Oluet tuodaan paitsi pulloissa, mutta myös merkittävissä määrin jäähdytetyissä kuljetuskonteissa ja astioidaan perillä Oxfordissa. Osa näistä tuontioluista myös jälkikäytetään B.Unitedin tiloissa. Erikoisuutena on lisäksi mainittava omien ja muidenkin valmistamien oluiden varastointi erilaisissa tammitynnyreissä.

Matthias haluaa mennä yhä pidemmälle näiden happamien oluiden kehittämisessä ja niinpä varaston kupeessa on kaksi kasvihuonetta, joissa kasvatetaan erilaisia hedelmiä ja maustekasveja oluiden maustamiseen. Ulkoa löytyy lisäksi hedelmäpuita, marjapensaita ja jopa viiniköynnöksiä. Ideana on käyttää niiden tuotoksia mahdollisimman tuoreina valmistuksen tai varastoinnin aikana antamaan oluille lisää makukuvaa.

Vielä erikoisempi kehityskohde on omien hiivakantojen etsiminen, eristäminen ja hyödyntäminen tuotannossa. Tähän sektoriin kuuluvat myös kasvien ja hedelmien pinnoilta eristettävät hiivat. Omassa tuotannossa olevia oluita säilytetään erilaisissa käytetyissä tammitynnyreissä ja sekoitetaan myöhemmin valmiiksi tuotteiksi ennen pullotusta tai astiointia.

Connecticutin lain mukaan panimo saa myydä ulos omia tuotteitaan suoraan panimosta. OEC-panimolla on esittelytila, jossa asiakkaat voivat maistaa tuotteita ja ostaa mukanaan tuomiinsa pulloihin talon oluita. Tiloissa järjestetään oluiden maistatuksia pääasiassa lauantaisin, jolloin tarjolla on maistelusettejä sekä niihin kuuluvaa esittelyä talon puolesta. Tavoitteena on myydä kaikki oman panimon pullotetut oluet ulos suoraan omasta ravintola-myymälästä, eikä niitä ole missään muualla saatavina.

Sahdin teko aloitettiin veden ja saksalaisen Weyermannin ohramaltaiden sekoituksella, kun suomalaisia maltaita ei ollut USA:ssa saatavana. Ruismaltaiden puutteen vuoksi sekaan laitettiin muutama prosentti tummia maltaita. Kaikkiaan maltaita käytettiin 470 kg ja mäskikattila tuli aika täyteen, kuten tietenkin myös siiviläamme myöhemmin. Mäskäys noudatti aika hyvin käyttämääni mäskäysohjelmaa. Maltaiden jauhaminen suoritettiin laitteistoon kuuluvalla valssimyllyllä ja rouhe siirrettiin pneumaattisesti suoraan mäskikattilaan. Keitosta vastasivat meikäläisen lisäksi Matthiaksen poika Benjamin ja OEC:n Tony Pellino.

Ben oli kerännyt metsästä paikallista katajaa, joka ei ihan vastannut suomalaista katajaa, vaikka siinä onkin katajanmarjoja ihan kotimaiseen tapaan. Näistä katajista napsittiin latvuksia siiviläammeeseen mäskin pohjalle. Kun mäskäys päättyi, pumpattiin se siiviläammeeseen ja aloitettiin vierteen selkiytys. Tummahko vierre pumpattiin keittokattilaan ja lämmitettiin lähelle 100 astetta, mutta sitä ei keitetty. Coolship, putkijäähdytin ja käymissäiliö pestiin ja desinfioitiin ensin ja sen jälkeen vierre pumpattiin coolshipiin. Tämä ja putkijäähdyttimen käyttö oli minulle ensimmäinen kokemus.

Suomalainen leivinhiiva heräteltiin henkiin ennakolta ja lisättiin jäähdytettyyn vierteeseen ja kuten Lammilla laulu kera. Tai siis minä kaadoin ja hoilasin siinä samassa, kuten kotona sahtia tehdessäni on tapana. Vierrettä saatiin kaikkiaan reilut 13 hehtoa ja kantavierre oli lähes 20 platoa. Tätä kirjoittaessa puuttuu vielä tieto käymisen tuloksesta, mutta siihen palaan ensin tuotosta maistettuani.

Valmista sahtia Pekka analysoi omin sanoin: ”Maistuuhan se sahdilta, tai vähintään Ameriikan sahdilta. Ei muuta kuin kylmään!”

”Amerikansahti on tummaa, vähävaahtoista. Tuoksussa on fenoleja, hedelmäisyyttä ja maltaisuutta. Maku on hedelmäinen, maltaisen ruismainen, täyteläinen, myös puumainen positiivisessa mielessä. Varsinaista katajan aromia siitä ei löytynyt, mutta maku tulee vielä kehittymään, kunhan hiiva saadaan varastoinnissa vähemmäksi ja sahti kypsyy muutenkin lopulliseen makuunsa.”

Muistiin merkitsi

Pekka Kääriäinen

image0b1

Tony Pellino rouhimassa ohramaltaita

Putkijäähdytin oli uusi tuttavuus

Putkijäähdytin oli uusi tuttavuus

Suomalainen leivinhiiva lisättiin laulellen

Suomalainen leivinhiiva lisättiin laulellen

Ben Neidhardin ilmeestä voi päätellä, että Amerikan sahti on onnistunut.

Ben Neidhardin ilmeestä voi päätellä, että Amerikan sahti on onnistunut.

Pekan omin sanoin: "KYllähän se sahdilta maistuu, vähintään ainakin Ameriikan sahdilta. Ei muuta kuin kylmään!"

Pekan omin sanoin: ”Kyllähän se sahdilta maistuu, vähintään Ameriikan sahdilta. Ei muuta kuin kylmään!”